Toukokuussa 2023 Kirkon musiikkijuhlat, Kirkkopäivät ja Lähetysjuhlat ovat Kirkon juhlat #yhdessä2023.
Kolme perinteikästä juhlaa yhdistyy luoden uudenlaisia kohtaamisia ja elämyksiä. Tampereen keskustori täyttyy helluntaiviikonlopun ajan toivon sanoista ja sävelistä. Suurkuoronuotit ovat tilattavissa nyt www.skml.fi/kauppa
Tässä juttusarjassa tekijät kertovat teostensa taustoista ja antavat ohjeita teoksiaan esittäville kokoonpanoille. Sarjan aloittaa Tomi Aholaisen säveltämä ja Heikki Salon sanoittama ”Anna, Toivo”.
Tomi Aholainen kertoo säveltämisestä ja sovittamisesta: ”Tämän kappaleen sävel ja sovitus on syntynyt valmiiseen tekstiin, jonka sain ystävältäni ja kollegaltani Heikki Salolta 11.1.2021. Talvisen ja lumisen tammikuun 2021 inspiroimana, löin villasukat jalkaan ja aloitin vanhaan vilja-aittaan rakennetulla työhuoneellani lapsenomaisen leikin Anna, Toivo- tekstin parissa. Heikin tekstistä huokui heti lämmin, perhekeskeinen ja hyvin visuaalinen tunnelma, joka vie helposti oman mieleni jonnekin kauas menneisyyteen, aikamatkalle. Itselleni teksti viittaa myös ikuiseen muutokseen, joka tuo lauluun hymyä ja ripauksen mahtipontista kontrastia laulun muuten hartaaseen tunnelmaan ja tematiikkaan. Minä nään isän ja koko perheen innostuvan tästä värikkäästä muutoksesta.
Nautin suunnattomasti ajatuksesta säveltää musiikkia kirkolliseen kontekstiin, isolle SSA-kuorolle. Tästä inspiroituneena halusin myös paikoitellen irtautua selkeistä rytmisistä struktuureista ja antaa tekstin luonnollisen rytmin ja tarinan nousta esiin. Halusin rivien väliin myös ilmaa. Toivon, että Anna, Toivo- laulua on mukava laulaa. Toivon, että laulusta välittyy toivoa, lämpöä, riemua ja mikä tärkeintä, sukupolvien yli kunnioittavaa rakkautta, jossa perinne ja muutos virtaavat eteenpäin, käsi kädessä.”
Heikki Salo taustoittaa tekstin syntyä: ”Isäni Toivo Salo oli kylävaatturi 60-luvulla. Viisivuotiaan silmin hän näytti ylhäiseltä istuessaan jalat ristissä leveän pöydän päällä. Isä ompeli pukua ja harmaat kankaat ympäröivät häntä kuin pilvet.
Äitini Anna-Liisa on tänään jo 90-vuotias. Alzheimerin tauti näyttää vievän häntä päivä päivältä lähemmäs omaa lapsuuttaan ja samaan aikaan kauemmas meistä jälkeläisistä.
Meillä elettiin körttiläisessä elämänpiirissä. Oli tarkkaa vaatteiden värittömyyden kanssa. Mutta sitten kaikki muuttui.”
